”Sä oot kulta raskaana”

sanoi mieheni eräs päivä, kun harmittelin sitä, etten väsymykseltäni ja pahoinvoinniltani saanut aikaiseksi juuri mitään. Lause särähti korvaani ja sydämeeni tavalla, jota en ollut osannut odottaa. Oli hyvin lähellä, että en vastannut hänelle ”mutta olenko?”.

Kun soitin aikaa ensimmäiselle neuvolakäynnille, hoitaja kysyi minulta monesko raskauteni on. Emmin hetken, mutta vastasin, että toinen. Ajattelin, että jossain kohtaa varmasti aikaisempi kokemukseni tulee ilmi kuitenkin. Jäin pohtimaan omaa empimistäni ja asia on todella niin, että en edelleenkään oikein osaa myöntää sitä, että olen ollut raskaana tai edes sitä, että olen raskaana juuri nyt.

Edellisen raskauden aikaan sikiökaikua ei löydetty ja tälläkään kertaa en vielä tiedä, onko kohdussani ketään. Siitä huolimatta onko ketään kotona, raskaushormonitasoni ovat nousseet ja kehoni on kehittänyt raskausoireita. Raskauden alkuna käsitetään siittiön ja munasolun hedelmöittyminen ja ilman sitä, raskaushormoni ei nouse ja oireita ei kehity. Lääketieteellisesti ajateltuna olen siis ollut raskaana kahdesti. Miksi sitä on silti niin hemmetin vaikea käsittää?

Varsinkin tuulimunaraskauksiin (jollainen ensimmäinen raskauteni saattoi olla) liittyy edelleen hieman vähättelyä. ”Eihän siellä ollut edes mitään” ja ”ethän sä menettänyt lasta”. Itsekin vähättelen kokemustani, siitähän tuo empimiseni neuvolasoiton yhteydessä kertoi. En nyt halua sen kummemmin tällä erää jauhaa tunteista joita keskenmenoon liittyy, mutta siinä kohtaa kun raskaustesti on plussa, on raskaus todella alkanut. Siinä kohtaa on ihan täysi oikeus ja myös velvollisuus mieltää itsensä raskaana olevaksi. Siihen ei tarvita sikiökaikua tai sykettä. Sillä ei ole merkitystä onko raskaus rypäleraskaus, tuulimunaraskaus tai kohdunulkoinen raskaus.

Vaikka järjellä tiedänkin sen, että olen raskaana ja minulla on oikeus sanoa niin, en edelleenkään ole saanut suustani ulos niitä sanoja ”mä olen raskaana”. Se tuntuu lähestulkoon valehtelulta. Sen sijaan, olen lähettänyt joko kuvan positiivisesta testistä tai sanonut, että ”tein positiivisen raskaustestin” (suurin osa läheisestä ei toki tiedä vielä asiasta ollenkaan). Olen jotenkin irrottanut itseni tästä yhtälöstä täysin. On olemassa se positiivinen raskaustesti ja plussaus ja sitten on olemassa minä viestintuojana. Se, että sen positiivisen raskaustestin aikaansaaneet hormonit ovat tulleet minun kropastani, on mulle edelleen suhteellisen käsittämätöntä. Ehkä virtsassani on virhe?

Kaiken minulle todeksi tekevä ultra on heti torstaiaamuna. Kävin ostamassa salaa ne H&M:n jo vähän kliseeksikin muodostuneet ”I <3 DAD” sukat ja ajattelin, että mikäli saan hyviä uutisia, annan ne miehelle yhdessä ultrakuvan kanssa. Olen jo sullonut sukat valmiiksi laukkuuni ja nyt vain odotan sitä, että saanko antaa ne miehelleni ilonkyynelien kera vai joudunko salaa kaivamaan ne sieltä ulos ja sullomaan jonnekin niin syvälle vaatehuoneeseen, että en koskaan vahingossakaan löydä niitä.

Raskausoireet ennen plussaa

Nyt tuli tehtyä kunnon hakukoneystävällinen otsikko, mutta tämä aihe kiinnostaa niin paljon kaikkia raskaaksi haluavia, että on pakko kirjoitella omista tuntemuksista. En edes tiedä, kuinka monta kertaa vannoin etten enää piinapäivinä googlettele mitään raskausoireita, mutta päädyin kuitenkin naputtelemaan googleen joko otsikon mukaisen tekstin tai ”raskausoireet dpo xyz”. Sama juttu oli raskaustestien kanssa. Vannoin, että teen testin aikaisintaan päivää ennen menkkojen alkamista ja kuitenkin jaksoin odotella enemmillään dpo 10 saakka.

Plussakierto oli siitä poikkeuksellinen, että siinä ei ollut oikeastaan mitään ihan kamalan poikkeuksellista. Oireet ennen plussaa eivät siis olleet juuri normaaleja luteaalivaiheen fiiliksiä kummoisempia. Alla kuitenkin listaa siitä, millaisia fiiliksiä tärppikierrossa oli.

DPO 0-7

  • Helvetillinen väsymys. Tää on mulle siis luteaalivaiheessa muutenkin ihan normaalia, mutta myös raskauskierrossa oli todella kova väsymys. Kiitos koronan ja etätyöpakon, kaatuminen sänkyyn kesken työpäivän oli mahdollista. Lähes jokainen päivä oli pakko käyttää kahvitauko sängyssä makoillen.
  • Jäätävä turvotus. Varsinkin dpo 7 eteenpäin se alkoi olemaan tosi häiritsevää ja jälleen kerran thanks corona, farkkuja ei onneksi tarvinnut vetää jalkaan.
  • Jano. Koko ajan.
  • Uupuminen rasituksessa. Ainut urheilu johon pystyin, oli rauhalliset kävelylenkit. Ajatuskin mistään muusta tuntui ihan mahdottomalta.

DPO 8

  • Yöheräilyt. DPO 8 alkoi yöheräilyt, jotka ovat jatkuneet poikkeuksetta tähän päivään saakka. Olen aina ollut todella aamu-uninen ihminen ja herätys ennen herätyskelloa on ollut erittäin harvinaista. Kun heräsin dpo 8 sunnuntaiaamuna kello 6:50, tiesin, että jotain on nyt vialla. Siitä lähtien olen herännyt joka ikinen aamu vähintään puoli tuntia ennen herätystä vaikka yöunet olisivatkin jääneet todella lyhyiksi.

DPO 10

  • Tuhruvuoto. Dpo 10 tuli todella, todella kevyt ruskea tuhru paperiin seksin jälkeen. Epäilen, että tää oli kiinnittymisvuotoa. Mulla ei ollut kiinnittymisvuotoa ollenkaan edellisessä raskaudessa, mutta tää vaikutti vähän siltä.

DPO 11 & 12

  • Vatsakipu. Vatsassa alkoi tuntua aika kovia tosi satunnaisia kipukramppeja, jotka ei liity mun normaaliin kuukautiskiertoon. Samanlaisia kipuja oli myös edellisessä raskaudessa (tosin vasta plussan jälkeen), joten tässä kohtaa fiilis tärpistä oli jo aika varma.
  • Nännien kipeytyminen. Mulla ei ole normikierrossa ollut juuri koskaan nännit kipeät, joten tää oli myös aika selkeä merkki.

Muita oireita tämän jälkeen ei ole tullut lievää pahoinvointia lukuunottamatta. Jännityksellä odotan milloin alkaa edellisessä raskaudessa ollut sykkeiden nousu, se oli aika kauheaa 😅

Yllätysplussa

Huhhuh. Mistä sitä aloittaisi? Oon vieläkin jotenkin ihan järkyttynyt tästä.

Testailin jo joskus dpo 10 aikoihin ensimmäisen kerran, mutta en saanut silloin One Stepin liuskaan yhtään mitään. Dpo 12 tein uudelleen samaisen One Stepin liuskatestin. Testissä oli (ehkä ainoastaan mielikuvitusta käyttäen) hyvin hyvin haalea harmaa viivan raja yläreunassa. Siitä oli täysin mahdoton saada minkäänlaista kuvaa ja kuittasinkin tuon testin viivanpaikaksi.

Dpo 13 tein One Stepin puikkotestin aamupissasta ja näin testissä todella haalean, mutta hieman punertavan viivan. Viiva näkyi hyvin oikeastaan vasta sen jälkeen, kun olin innostuksissani purkanut testin atomeiksi. Purskahdin itkuun, kun tajusin, että tämä ei varmaankaan ole viivanpaikka. Yritin sitten kasata itseäni töitä varten ja koko työpäivä menikin aika järkyttyneissä ja jännittyneissä fiiliksissä.

Duunin jälkeen oli pakko lähteä apteekkiin ostamaan lisää testejä ja ainoat testit joita siellä oli, oli apteekin omia ultria. Ostin kahden testin paketin ja parin tunnin pidätyksellä sain selvästi jo kuvaankin saatavan viivan.

Apteekin Ultralla saatu viiva

Tämän jälkeen homma alkoi oikeasti upota tajuntaani. Säästelin digiä tälle aamulle (dpo 14) ja siihen se odotettu sana tuli. Raskaana.

Kirjoitan ajatuksistani lisää hieman myöhemmin, kunhan olen saanut niitä vähän jäsenneltyä. Toivon nyt vain enemmän kuin mitään muuta sitä, että pieni möykky jaksaa pysyä kiinni ❤️

Terolut-kuurin aloitus ja plussaus!

Kierukka poistettiin 7.10. ja kuukautisia ei edelleenkään marraskuussa näkynyt. Tein negatiivisen raskaustestin 18.11. ja otin samana päivänä yhteyttä lääkäriin, jotta saisin Terolut-kuurin. Mulla ei siis ole ollut kuukautisia lainkaan kierukan aikana, eli olen ollut vuodoton jo yli neljä vuotta. Kierukan aikana olen kuitenkin todistettavasti ovuloinut, eli kierto on todennäköisesti toiminut siellä ”takana” ainakin jollain frekvenssillä. En jaksanut enää odotella kuukautisten alkua, joten koin parhaimmaksi pyytää terot.

Sain kuin sainkin Terolutit ja aloitin ne heti seuraavana päivänä 19.11. Jo parin päivän päästä tästä rintani kipeytyvät todella kovasti ja vatsa kipuili. Pistin oireet Terolutien piikkiin, koska en ollut käyttänyt niitä aiemmin ja ajattelin, että kroppani hormonitoiminta nyt viimein käynnistelee itseään. Luulin tikuttaneeni ovulaation aiemmin 10.11. tienoilla ja tein sen jälkeen ovulaatiotestejä hyvin satunnaisesti, koska yritin päästä perille kierrostani. Kuukautisten puuttuessa kierrosta ei voinut olla ihan täysin varma, joten halusin tsekkailla satunnaisesti, että kohoaako lh-arvot uudelleen.

Tein ovulaatiotestin 25.11. aamulla ja viivat olivat melkein tasavahvat. Ovisplussani ei ole koskaan näkynyt testeissä mitenkään räikeästi, joten liki tasavahvat viivat ”väärään aikaan” kierrosta herättivät huomioni. Ajattelin, että ehkä aikaisempi ovisplussa ei sitten ollutkaan plussa, joten iloitsin tästä ovisplussasta ja jatkoin päivääni normaaliin tapaan.

Epäilykseni kuitenkin heräsivät iltapäivällä ja päätin tehdä vielä varmuuden vuoksi raskaustestin. Tehtyäni testin, siihen ei ilmaantunut mitään heti, joten jätin sen makuuhuoneen pöydälle pariksi minuutiksi. Tein välissä hetken muita asioita ja palatessani takaisin, katsoin testiä. Kontroliviivan vasemmalle puolelle piirtyi heikko viiva. Kädet täristen otin kuvan testistä ja laitoin miehelle viestiä, että näkeekö hän tässä kaksi viivaa. Mies vastasi näkevänsä ja meinasin räjähtää onnesta, koska olin aivan varma, että näin viivan vain siksi, että halusin nähdä sen. En voinut uskoa tuuriamme, heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi!

Seuraavana päivänä tein Clearbluen viikkotestin, joka näytti ovulaatiosta olleen 2-3 viikkoa. Tämä täsmäsi aikaisemmin tikuttamaani ovulaatioon, joten ajattelin kaiken olevan kunnossa. Söin muutamat jäljellä olleet Terolutit ja jatkoin odottelua, kunnes huolestuin kovista vatsakivuista. Valitettavasti ilo plussasta jäi kovin lyhyeksi, mutta siitä lisää myöhemmin.