Alkuraskauden verenvuoto

Voi vittu suoraan sanottuna. Eilen mulla oli jotenkin skidisti hassu fiilis vatsassa, mutta en ajatellut siitä juurikaan sen enempää. Vatsani on ollut kipeä tässä alkuraskauden aikana muutenkin, jotenkin kuittasin sen ihan normaalina vatsakipuna. Menin puolen päivän aikaan vessaan ja siinä sitä oli paperissa. Verta. Kirkkaanpunaista verta.

Verenvuoto jatkui muutamien tuntien ajan ja sitä tuli paperiin aina vessassa käydessäni. Housuihin asti sitä ei päätynyt, eli vuoto ei ollut kovinkaan runsasta. Silti sen määrä tahri vessapaperin täysin ja muutti pöntön veden kirkkaanpunaiseksi. Yhdellä käynnillä pönttöön lorahti kaksi lähes mustaa verihyytymää, jotka olivat ehkä peukalonkynnen kokoisia. Ongin hyytymät pöntöstä ylös kissanhiekkalapiolla ja katsoin miltä ne näyttävät. Pelkkää verta, onneksi.

Verenvuoto loppui illan aikana ja toistaiseksi olen ollut täysin vuodoton siitä saakka. Toivon hartaasti, että tilanne myös pysyy tällaisena. Soitin aamulla Naistenklinikan polille, jonne mulla on aika torstaina, koska he olivat pyytäneet olemaan yhteyksissä mikäli vuotoa ilmaantuu. Puhelimessa ollut kätilö oli tosi mukava ja kertoi, että ei ole perumassa aikaa nyt tämän vuoksi. Hän sanoi myös, että vaikka verenvuoto voimistuisi kovastikin, niin edellisen raskauden kummallisuuden vuoksi minun tulee silti tulla torstaina käymään. Olin helpottunut, koska täydellinen epätietoisuus olisi ehkä pahinta tässä tilanteessa.

Kätilö kertoi, että on mahdotonta sanoa mikä tilanne on tai tulee olemaan, koska alkuraskauden keskenmenot voivat olla todella niukkavuotoisiakin. Jos tämä nyt on mennyt kesken, niin en minä näin vähällä varmasti pääse. Viime kerrallakin vuoto oli hurjasti runsaampaa vaikka toki Cytoteceillä oli varmasti oma sormensa pelissä.

Itse olen suhtautunut asiaan nyt niin, että tämä oli tässä. Mies ei pysty samaan, hän elättelee vielä toivoa ja yrittää suojella kai itseään asialta. Minä toki suon sen hänelle, mutta harmittaa, kun emme ole asian suhteen samassa paikassa. Nyt seuraavat pari päivää menevätkin varmaan aika zombina ellei vuoto esimerkiksi voimistu ja keskenmeno näytä lopulliselta. Itsekin jollain tasolla haluaisin uskoa kyseessä olleen esimerkiksi hematooma tai vaikka ulosvalahtanut kaksonen, minulla kun oli joku kummallinen ajatus siitä, että siellä voisi olla kaksi. Toisaalta juiliva alaselkäkipu enteilee pahaa, vaikka vatsaan ei enää satukaan.

Tuntuu paskalta. Tuntuu silti yllättävän vähän paskalta. Toivo kai antaa vielä minullekin voimaa.

Miksi rennosti ottaminen yritysaikana on niin vaikeaa?

Ihan ensimmäiseksi päivitystä! Tänään on DPO 9 ja ainakin nyt aamulla on tuntunut suhteellisen oireettomalta. Pahin turvotus ja nippailut ovat kadonneet, mutta aamun kävelylenkillä tosin hengästytti yllättävän paljon. Tissit ovat myös kipeytyneet tänään hieman, mutta sama juttu oli viime kierrossakin luteaalivaiheen loppupuolella. Lämmöt ovat pysyneet onneksi vielä tänään koholla, koska viime kierrossa ne tipahtivat jo DPO 9 vaikka tuhru alkoi vasta DPO 14. Progesteronitestin tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta niiden pitäisi ilmaantua Puhtiin tämän päivän aikana.

Alkukierron vahvoista ”nyt me onnistutaan”-fiiliksistä huolimatta olen taas alkanut pikkuhiljaa valmistelemaan itseäni pettymystä varten. Olen myös tässä viime päivinä pohtinut sitä, että miksi on niin helkkarin hankalaa ottaa rennosti yritysaikana? Mietin tässä, että pitäisikö seuraava kierto olla täysin tikuttamatta ja mittailematta mitään, jotta mieli saisi vähän rauhoittua. Toisaalta olen niin analyyttinen ja faktoista tykkäävä ihminen, että en tiedä stressaisiko minua enemmän se, että en tiedä mitä kropassani tapahtuu.

Jos seksiä harrastaa suunnilleen joka toinen päivä aina menkkojen loppumisesta niiden alkuun, niin todennäköisyys raskaudelle on lähestulkoon sama, vaikka sitä ovista tikuttelisi ja asiasta stressaisi. Ihan rehellisyyden nimissä on pakko tosin myöntää, että en tiedä tulisiko sitä stressattua sitten siitä, että seksiä on harrastettava joka toinen päivä. Vaikka se kivaa onkin, niin varsinkin tässä korona-aikana lökäreissä möllöttäessä ei tunne itseään kyllä kovin seksikkääksi… 😄 Ehkä mieluiten otan sen stressin ainoastaan ovisviikkona ja sitten loppuajan kuusta saa harrastaa seksiä stressittömämmin.

Varsinkin, kun kierto nyt on ollut mitä on, niin haluan ehkä olla vielä ainakin hetken aikaa kartalla siitä, että lyheneekö kierto tästä vielä vai pysyykö samana. Haluaisin myös ensi kierrossa kokeilla niitä Teroja, mikäli progearvo on yhtään alakanttiin. Ne kuitenkin toimivat viime tärppikerralla!

Näistä syistä en ehkä vielä ensi kiertoon ota täysin mittaamatonta taktiikkaa, mutta mikäli tämä homma vielä pitenee, niin todennäköisesti jossain kohtaa on pakko ottaa pieni paussi. Veikkaisin, että hyvä paussin paikka olisi varmaan ensi kierrosta seuraava. Olisi mukavaa yrittää olla ainakin osa kesästä stressaamatta asiasta ja vain nauttia. Tuossa kierrossa piinapäivät kylläkin osuu sopivasti kesälomaviikolle 😅

DPO 7 ja tuntemuksia

Nyt on siis menossa seitsemäs päivä oletetun oviksen jälkeen ja olo on malttamaton. Tokaisin miehelle jo DPO 4, että mulla on sellainen fiilis, että tästä kierrosta tärppäsi. Mulla ei varsinaisesti ollut tuossa vaiheessa mitään konkreettista syytä mun fiiliksille, mutta jotenkin vain sattui olemaan sellainen tunne.

Muutaman päivän ajan mulla on ollut vatsassa erilaisia nippailuja ja olen ollut todella herkkä hajuille. Normaalisti mua ei hetkauta juuri minkäänlainen lemu, mutta viime päivinä olen joko haistellut ihan omiani (eilen suihkusta tullessani haistoin mansikkahillon 🙄) tai joku hyvin miedosti haiseva juttu on aiheuttanut kauheita oloja (oli pakko avata ikkuna, kun keittiössä oli vähän tiskejä).

Turvotus on ollut myös jotain aivan saakelin järkyttävää ja en muista sen olleen viime kierrossa aivan näillä leveleillä. Kiitos koronan, että farkkuja ei oo tarvinnut juurikaan pukea, koska ne eivät kyllä menisi varmaan edes päälle.

En silti halua ruokkia ajatusta raskaudesta ihan liikaa, jotta en putoa sitten korkealta ensi viikonloppuna jos menkat alkavatkin. Jotta saisin piinapäiviksi muuta ajateltavaa ja myös vähän lisää mielenrauhaa itselleni, niin päätin mennä huomenna labroihin. Oon pohtinut aika paljon sitä ovuloinko todella tai onko mun progesteronintuotanto riittävää, joten päätin ottaa Puhdin kautta progesteronin mittauksen ja katsoa sen tuloksen pohjalta, että lähdenkö vielä gynelle vai en.

Jos proge näyttää olevan ok, taidan viivyttää gynelle menoa myöhemmälle kevääseen ja aloittaa Terolutit kierron tukemiseksi aivan kuten terveyskeskuslääkäri silloin suositteli. Mä tosin olen sellainen tuuliviiri, että en olisi yhtään ihmeissäni vaikka gynelle menisin heti jokatapauksessa…

DPO 11 ja haamun esiäiti

Ostin eilen ihan vaan huvikseni pari kappaletta Apteekin Ultra raskaustestejä. Tänä aamuna päätin just for the hell of it pissata toiseen niistä ja yllätys oli aika suuri, kun jo testiajalla tikkuun tuli jotain. Viiva oli niin käsittämättömän haalea, että kuvaa siitä oli aivan täysin mahdoton saada.

Viiva kuitenkin näkyi ilman erilaisia temppuja (tikun kääntelyä, kymmenen eri lampun edessä ravausta tai taustavalaisua taskulampulla) ja mieskin sen kykeni siinä erottamaan. Minusta viiva oli kuitenkin selvä viivanpaikka, koska se oli aivan helkkarin haalea ja oli täysin mahdotonta sanoa sisälsikö se mitään väriä. Viiva erottui myös testin kuivuessa, mutta mielestäni vieläkin haaleammin. Eilinen (myös huvikseen tehty) ovulaatiotesti oli niin negatiivinen kuin testi voi olla (hyvä kun testiviivaa näkyi ollenkaan), joten olisi outoa jos olisin raskaana. Aikaisempi raskaus näkyi minulla aivan selvästi myös ovistestissä.

Olo ei edelleenkään ole mitenkään odottava ja aamulämmöt olivat tänäänkin selvästi alhaalla. Tissit ovat ihan himpun verran kipeät, kädet ja jalat ovat aika jäässä ja vuorotellen on hirveät tissihiet ja seuraavassa minuutissa saa kaivaa kaapista hupparia.

En siis todellakaan usko olevani raskaana, mutta on se testattava huomenna uudestaan. Jos/kun sitä en ole, niin nämä testit tekevät kyllä aika härskiä viivanpaikkaa ja en kyllä varmasti tule ostamaan niitä enää uudestaan 😬

DPO8 ja hanskat tiskissä

Nothing. Nada. Zip. Zilch.

Ei mitään oireita. Ei niin yhtään mitään. Muutaman päivän ajan riivannut helvetillinen väsymys, turvotus ja kiukku ovat kateissa ja tilalle on tullut täysin normaali olo. Tein ihan vain itseäni kiusatakseni ovistestin joka oli täysin negatiivinen (ainoastaan haamu kontrollin kaverina), joten samaa näyttäisi varmasti myös raskaustestikin.

On toki totta, ettei vielä tässä vaiheessa rt olisi edes positiivinen, mutta minkäänlaisia raskauteen viittaavia oloja mulla ei siis ole. Unet ovat olleet tosi värikkäitä ja todentuntuisia (mitä ne eivät yleensä ole) ja olen joutunut heräämään aamulla aikaisin pissalle, mutta mitään tissikipuja tai vatsanippailuja ei ole ollut lainkaan.

Edellisessä, raskauteen johtaneessa kierrossa söin ekaa kertaa Teroluteja ja olenkin tässä miettinyt, että kuinka suurelta osin alkuoireet johtuivat niistä vs itse raskaudesta. Vaikka olenkin ollut hetken aikaa raskaana, en siis kuitenkaan oikeastaan tiedä mitkä minun ”ennen plussaa” oireet ovat, ennen kuin olen syönyt yhden kierron Teroja tulematta raskaaksi. Johtuiko tissikipu ja niiden turvotus pelkästään Teroista ja etsinkö nyt turhaan ko. oiretta omana raskausoireena? Ärsyttävää, kun ei tiedä 😅 Toki jokainen raskaus voi olla myös erilainen ja vaikka tissikipu olisikin alkuoire toisessa raskaudessa, ei se välttämättä ole sitä seuraavassa.

Anywho, täysin normaalin olon vuoksi olen siis jo heittänyt kirveen kaivoon tämän kierron osalta. Nyt vain toivon kovasti, että menkat tulisivat ensi viikolla ja kierto lähtisi viimein rullaamaan normaalisti keskenmenon jäljiltä. Varasin jo vajaan kuukauden päähän gyneajan ihan varmuuden vuoksi mikäli menkkoja ei näykään. Tässä on kuitenkin kestänyt jo niin helkkarin kauan, että haluaisin viimein saada kierron kohdilleen. Tänään on siis KP36 ja vaikka menkat tulisivatkin ajallaan, venähtää tämäkin kierto yli 40-päiväiseksi…