Toisen kolmanneksen tusk…tunnelmia

En ole kuukauteen saanut postausta ulos ja se johtuu vain ja ainoastaan siitä, että viime viikot ovat olleet yllättävän rankkoja.

Huomenna on 24 raskausviikkoa täynnä ja viikot 21-24 ovatkin olleet raskauden vaikeimmat. Rakenneultra oli 20+1 ja siihen saakka kaikki oli aika hyvin. Oireita ei juurikaan ollut, vatsakaan ei pahemmin näkynyt ja olo oli pahoinvoinnin helpotettua mukava. Siitä noin parin viikon ajan olo pysyi ihan hyvänä, joitakin epämukavia harjoitussupistuksia lukuunottamatta. Nämä supistukset tulivat lähinnä kävelylenkeillä, mutta muuten arki sujui aika mallikkaasti. Uni on ollut suhteellisen ”ohutta” jo pidemmän aikaa, mutta olen jaksanut, kun työt on voinut tehdä kotoa.

Viimeisen kahden viikon aikana vatsa/kohtu on ottanut järjettömän kasvuspurtin ja olikin 22+4 neuvolassa yläkäyrän yläpuolella sf-mitalla 24 cm. Tämä on valitettavasti alkanut tuntua. Harjoitussupistuksia tulee päivittäin ja varsinkin työpäivän aikana ne ovat pahimmillaan. Teen päätetyötä ja vatsa ei pidä ollenkaan tuosta pitkäaikaisesta istumisesta vaan kovettuu jopa pariksi tunniksi kerrallaan. Needless to say, istuminen on silloin helvetin epämukavaa ja lopulta jopa mahdotonta. Ainoastaan lepo auttaa, mutta joskus ei edes sekään. Virtsatestitkin otettiin tällä viikolla, mutta kaikki oli ok.

Vatsa ylipäänsä tuntuu todella kireältä ja esimerkiksi syöminen aiheuttaa todella epämiellyttävän olon vatsan yläosassa. Olenkin alkanut syömään pieniä annoksia kerralla, jotta voisin edes jotenkin elää tämän mahan kanssa. Paino ei ole onneksi noussut paljoa, vain 4,2 kg ja verenpainekin on lähinnä laskenut hieman, joten raskausmyrkytys tai vastaava ei toivottavasti ole kyseessä.

Positiivisin asia viimeisen parin viikon aikana on ollut liikkeet. Rakenneultraan mentäessä en ollut vielä tuntenut liikkeitä (ehkä jonkun yksittäisen), mutta siitä noin reilun viikon kuluttua aloin tuntemaan niitä säännöllisemmin. Rakenneultrassa selvisi, että istukka on edessä oikealla puolella ja lisäistukka löytyy takaosasta. Ei siis ihmekään, että liikkeiden tuntemisessa on kestänyt hetki. Nyt olen tuntenut liikkeitä säännöllisesti useita kertoja päivässä noin viikon ajan, eli suunnilleen 22+6 alkaen.

Närästys on ollut myös aivan hirveää jo kuukauden ajan ja olenkin syönyt omeprazolia kolmen viikon ajan päivittäin. Se onneksi auttaa pahimpaan, mutta ei se närästystä vie koko päiväksi.

Yritän saada seuraavan postauksen tehtyä ensi viikon alussa, jossa haluan kertoa rakenneultrasta, viime neuvolakäynnistä ja fiiliksistä tulevia pelkopolikäyntejä kohtaan.