Kuinka paljon meillä menee rahaa vauvahankintoihin?

Raskauden puoliväli koittaa ensi maanantaina. Ei hyvä jumala mihin tämä aika onkaan mennyt! Ajattelin hieman kirjoittaa (myös itselleni muistiinpanoksi) siitä, mitä kaikkia hankintoja on tullut tehtyä, mitä pitäisi tehdä ja mitä emme ajatelleet ostaa ainakaan ennen kuin tarve asialle ilmaantuu. Ensisijaisesti ajattelin metsästää kaiken käytettynä, paitsi vaunut ja telakan ostan uutena.

Ensimmäisiä alennusmyyntien vaatehankintoja 😊

Vaunut, turvakaukalo ja telakka

Vaunuja emme ole vielä ostaneet, mutta olemme päätyneet Emmaljungan NXT90-vaunuihin lukuisista eri syistä, joihin palaan myöhemmin. Yritän bongata vaunut Black Fridayn aleista, mutta normaalihintaisina niihin kuluu 1200 euroa ja lisäksi tarvitsemme adapterin, joka on 70 euroa. Turvakaukaloksi ostimme käytetyn Cybex Cloud Z:n, josta maksoin 150 euroa. Telakka pitäisi vielä ostaa, joka on 240 euroa.

Pinnasänky ja syöttötuoli

Asumme pienessä kaksiossa ja pinnasänky on ollut hienoinen murheenkryyni. Olen pikkuhiljaa päätymässä siihen, että täysikokoista pinnasänkyä emme ole vielä ostamassa, vaan päädymme todennäköisesti pienempään bedside cribiin, kuten tähän tai tähän. Ylimääräistä rahanmenoahan kahden sängyn ostaminen on, mutta pinnasänky on pienelle vauvalle aivan turhan iso ja koen, että lisätila tässä vaiheessa on tärkeämpää. Hintaa tulee tuolle noin 150-170 euroa patjoineen. Muutaman setin lakanoita olen jo ostanut, nekin kirppikseltä hintaan 5 euroa setti (lakana, pussilakana, tyynyliina).

Syöttötuolia emme nyt ainakaan alkuun osta ja ajatuksena olisikin, että ostaisimme sen vasta puolen vuoden tienoilla. Olen ajatellut Stokken Stepsiä, mutta täytyy perehtyä näihin vielä enemmän (baby setin kanssa tuo on vajaa 300 euroa eli suhteellisen hintava).

Jollyroomin JLY Dream Bedside Crib

Sitteri ja hoitotaso

Sitteriksi olen ajatellut joka tuutissa hehkutettua Björn Borgin sitteriä, mutta tämänkin aion ostaa vasta loppuvuodesta ja mielellään käytettynä. Olen tosin kranttu värin kanssa, joten saa nähdä löytyykö sopivaa… Erillistä hoitopöytää tai hoitotasoa meille ei tule, vaan ostan erillisen siirreltävän hoitoalustan. Hoitopöydän virkaa saa toimittaa Ikean Malm-lipasto, jollainen meitä jo löytyykin makkarista.

Vaatteet vauvalle ja itselle

Olen ostanut itselleni kahdet äitiysfarkut, ison kasan sopivia pikkuhousuja, muutamat rintsikat/rintsikkatopin, äitiys-/kantotakin ja joitakin paitoja ja mekkoja uutena ja kirppikseltä. Toivon pärjääväni näiden kanssa loppuun asti ja yritän löytää tarvittavat lisävaatteet Torista tai kirpparilta. Yhteensä olen käyttänyt omiin raskauden aiheuttamiin vaatetarpeisiini (ja -haluihin) ehkä noin 400 euroa.

Vauvalle olen jo ostanut vaatteita suhteellisen paljon, pääsääntöisesti Torista ja kirppareilta ja lisäksi muutamia olen saanut siskoltani. Torista olen bongannut mm. PoPin windfleecin, Ruskovillan silkkimyssyn ja Reiman toppahaalarin/-pussin. Uutena olen ostanut vaatteita ainoastaan (roimasta) alennuksesta. Veikkaisin, että näihin on mennyt noin 200 euroa, mutta uskoisin, että paljon vielä myös puuttuu.

Sälä

Kaukalopussi puuttuu, mutta pohdin vielä, että kuinka välttämätön se nyt oikeasti onkaan ainakin näin alkuvaiheessa, kun ostin vauvalle tuon pienen toppahaalarin. Vaunupussiksi olen ostanut jättimerinolangasta tehdyn pussin (tämä oli lähinnä tällainen ”pakko saada, koska se oli ihana”-ostos), joka kustansi 75 euroa.

Ihana merinolämpöpussi 😍

Rintarepun sain siskolta, samoin kuin käsikäyttöisen rintapumpun. Ajattelin ostaa myöhemmin sähkökäyttöisen, jos maitoa alkaa pumpulle herumaan.

Ammeeksi ostamme Stokken Flexi Bathin, koska se vie vain vähän tilaa kylpyhuoneestamme.

Näiden lisäksi pitää toki ostaa vielä vaikka mitä kaikkea pientä, mutta niitä en nyt huomioi tässä postauksessa. Sanoisin, että tässä on listattuna toivottavasti kaikki isoimmat hankinnat. Rahaa näihin kaikkiin menee/on mennyt yhteensä noin 3000 euroa, eli mitään kovin halpaa lystiä nämä raskausajan investoinnit eivät ole. Toki halvemmallakin pääsisi, mutta itselleni on tärkeää, että kaikki on varmasti toimivaa ja mieleistä.

Kuinka paljon te ajattelitte käyttää rahaa hankintoihin?

Milloin raskausajan ruokahaluttomuus menee jo epäterveeksi?

Pojustuksena hieman taustaani, koska postaus sivuaa syömishäiriömenneisyyttäni ja huoltani samantyylisten ajatusten lisääntymisestä.

Olen siis sairastanut teini-iässä sekä bulimiaa, että anoreksiaa. Syömishäiriöni alkoi joskus kahdeksannen luokan tienoilla, jolloin laihdutin itseni pahimmillaan alle 45 kiloiseksi. 173-senttiselle ihmiselle (joka ei muutenkaan ole rakenteeltaan kevyimmästä päästä) tuo on auttamatta liian vähän. Syömishäiriöilyni jatkui suhteellisen aktiivisena bulimiana varmaan jonnekin 21-vuotiaaksi saakka (?), jonka jälkeen olen ollut suhteellisen oireeton.

Olen painanut jo useamman vuoden ajan melko paljon ja paino onkin seilannut 78-84 kilon välillä. Tämä ei ole minua haitannut ihan hirveästi vaikka toki painaisinkin mielelläni kymmenisen kiloa vähemmän. En ole suuremmin pitänyt vartalostani viime vuosina, mutten myöskään ole vihannut sitä niin kovin kuin joskus aikaisemmin elämässäni.

Alkuraskauden pahoinvointi ja tähänkin päivään saakka jatkuva etova olo ja ruokahaluttomuus ovat aiheuttaneet sen, että vanha oireilu ja epäterveet ajatukset ovat nostaneet päätään. Aamulla pakotan itseni syömään jotain, koska en yksinkertaisesti pysty aloittamaan työpäivää ravinnotta. Ongelmat alkavat yleensä lounasaikaan ja jatkuvat siitä pahimmillaan iltaan saakka.

Mitään ei tee mieli ja en haluaisi pakottaakaan itseäni syömään. Tiedostan kyllä, että minä ja vauva tarvitsemme ruokaa, mutta samalla jotenkin perustelen sen itselleni, että kyllähän hyperemeesistä kärsivätkin synnyttävät terveitä lapsia. Syöminen ilman ruokahalua tuntuu todella vastenmieliseltä ja minun ei oikeasti tee yleensä mitään mieli ja ruoan (tai edes leivän) tekeminen ällöttää edelleen aivan helkkaristi. Olemmekin viimeksi tehneet ruokaa kotona ehkä joskus rv 6-7. Tähän on osittain vaikuttanut myös meneillään ollut remontti, mutta ehdottomasti suurempi syy on ollut oma ruokahaluttomuuteni. Plussauksen jälkeen olenkin syönyt oikeastaan vain leipää, banaania, jogurttia, jotain uuniin heitettävää valmisruokaa, pähkinöitä tai sitä takeouttia, mitä nyt on milloinkin sattunut tekemään mieli.

Huono ruokahalu on myös aiheuttanut sen, että en jaksa syödä enää läheskään samoja määriä kuin ennen. Saan tästä myös jotain sairasta tyydytystä, koska on ihana huomata, että konkreettisesti vatsalaukkuni on ilmeisesti pienentynyt. Myös nälän tunne on jotenkin miellyttävä. Jos en ole syönyt mitään aikoihin, niin en myöskään halua syödä edes mitään pientä, koska en halua ”pilata” sitä fiilistä. Tuskastun siihen, että en jaksa nälkäisenä tehdä mitään, mutta samalla en halua syödä mitään, joten kierre on valmis. Olen usein kiukkuinen ja nälkäinen, mutta ongelmaan ei löydy ratkaisua. Säälin miestäni, koska hän yrittää parhaansa mukaan keksiä minulle jotain syötävää, mutta usein ammun alas kaikki ideat. Myös painonnousu on ollut toistaiseksi olematonta ja siitäkin olen tuntenut suurta mielihyvää.

Eniten pelottaakin se, että palaako ruokahalu missään vaiheessa. Olen ihan varma, että palaa, mutta se pelottaa silti. Toisaalta olen tosi iloinen siitä, että nykyään minulle riittää usein pienempikin määrä suklaata (eikä tarvitse vetää puolta levyä) tai siitä, etten syö enää määrällisesti niin paljoa kuin ennen. Samalla on jotenkin sellainen fiilis, että saako näistä asioista olla iloinen?

Uskon, että ihminen ei koskaan palaudu täysin syömishäiriöstä, vaan se voi herätä uudelleen erilaisissa elämäntilanteissa. Siksi olenkin aika hämmentynyt siitä, että saanko olla iloinen siitä, että en nyt syö kuin syöttöporsas vai olenko luisumassa takaisin vanhaan, sairaaseen ajatteluun? Sitä en missään nimessä haluaisi, koska sh-aika oli elämäni rankinta aikaa. Olen mieluummin koko elämäni ylipainoinen, kun palaisin koskaan siihen takaisin.