Entä jos raskausaika onkin yhtä helvettiä?

Tunnelmia viimeiseltä kolmannekselta, olkaa hyvät 😅

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo kuutisen viikkoa aikaa. Työtilanne stressaa ja opinnäytetyökin odottaa tekemistään. Suurin syy hiljaisuudelle on kuitenkin ollut ennalta arvaamattoman raskas raskaus.

Jossain viikon 26 tienoilla olin aivan järjettömän väsynyt noin viikon ajan vaikkei mikään mielestäni muuttunut. Nukuin ihan hyvin ja söin normaalisti, mutta silti olisin voinut nukahtaa uudelleen jo ennen lounasaikaa. Samaan aikaan hemoglobiini droppasi noin 15 pykälällä ja veikkaan, että tällä oli suuri vaikutus olotilaani. Olen yrittänyt syödä lisärautaa entistäkin ahkerammin ja olo onneksi kohentui melko nopeasti.

Väsymyksestä päästyäni sain kuitenkin pian taakakseni jumalattomat harjoitussupistukset. Ihan sama mitä teen vai teenkö mitään, niin kohtu kovettuu ja pysyy kivikovana tuntikausia. Nämä eivät todellakaan ole kivuttomia vatsan kovettumisia vaan koko vatsaa kiristää todella ikävästi enkä voi olla pystyssä lainkaan. Mikäli teen mitään, jossa joudun rasittamaan itseäni fyysisesti (jos edes kävelen paria minuuttia kauempaa) tulee supistuksiin lisäksi menkkamaista kipua alavatsalle, särkyä alaselkään ja minun on pakko pysähtyä tai istua alas. En olekaan voinut käydä edes kävelyillä enää useaan viikkoon, koska homma menee lähinnä siihen, että nojailen tuskissani lyhtypylvääseen.

Olin viikon sairauslomalla rv 28 tienoilla, koska en pystynyt enää edes istumaan supistuksien vuoksi. Tämän saikun jälkeen olin töissä pari viikkoa ja olen nyt uudelleen kahden viikon sairauslomalla. Olen tuntenut ihan valtavaa syyllisyyttä saikusta, mutta en todella voi istua tuntia kauempaa, joten ei päätetyöstäkään tule yhtään mitään. Tätäkin tekstiä kirjoitan puhelimella sängyssä maaten. Tämän sairausloman jälkeen minulla olisi vielä kaksi viikkoa töitä ja ne kaksi viikkoa aion sinnitellä vaikka se veisi kaikki mehut.

Terveyskeskuslääkäri lähetti minut äitipolille tsekkaukseen näiden supistuksien takia ja siellä onneksi kaikki näytti hyvältä. Kohdunkaulaa oli jäljellä 3,7 cm ja kohdunsuu vaikutti normaalilta. Olin hieman yllättynyt, kun lääkäri oli sitä mieltä, että minun ei tarvitsisi pelätä kipua vaan voisin tehdä kaikkea ihan normaalisti vaikka sattuisi. Kuulemma paikat olisivat auenneet jo jos ne olisivat auetakseen. Mielestäni tuo kuulosti todella kummalliselta neuvolta ja muutenkin koko lääkärin asenne kipuihini oli hyvin vähättelevä. Vaikka paikat eivät ole nyt auki, mistä hän tietää etteivät ne aukea myöhemmin? Mitä olen lueskellut, niin toisilla on tapahtunut muutoksia kohdunkaulan suhteen hyvinkin nopeasti.

Supistuksien lisäksi vaivana on ollut jo kauan kova närästys, johon ei tunnu auttavan mikään. Supistusherkkyyden vuoksi minun on maattava paljon ja makuuasennossa närästys vain pahenee, joten sekään ei ole ikinä kovin mukavaa. Närästys on niin paha, että olen useana yönä herännyt siihen, että olen oksentanut. Olen aina ehtinyt vessaan, mutta on aika villi fiilis herätä siihen, että tajuaa oksennuksen olevan suussa sekunnin päästä. Onneksi olen aina herännyt tuohon, enkä oksentanut unissani.

Summa summarum, olen aika loppu. Tykkään tehdä asioita, nähdä ystäviä, käydä salilla ja ulkoilemassa. Tykkään tehdä töitä ja tuntea oloni hyödylliseksi. Nyt lähinnä makaan 90 % päivistäni ja loppuajan pyytelen ihanalta mieheltäni anteeksi sitä, että hän joutuu tekemään kaiken. Olen ollut henkisesti aika finaalissa jo usean viikon ja miettinyt paljon sitä, että olisinko lähtenyt tähän jos olisin tiennyt, että omalle kohdalle osuu näin hankala raskaus.

Toivon todella hartaasti sitä, että oloni vielä helpottuisi eikä viimeiset kaksi kuukautta menisi näin ankeissa tunnelmissa.

Vastaa