Ahdistus ennen nt-ultraa

Alkuraskauden jatkuva ahdistus ja stressi raskauden etenemisestä alkaa jo todella ottaa päähän. Huomenna alkaa 12. raskausviikko ja en voi sanoa olevani yhtään sen vähempää stressaantunut kuin puolitoista kuukautta sitten. Vaikka viimeisin varhaisultrani olikin 8+5 ja keskenmenon todennäköisyys tuon jälkeen on todella pieni, en voi olla jatkuvasti ajattelematta sitä, onko kaikki edelleen hyvin. Miscarriage Odds Reassurerin mukaan todennäköisyys keskenmenoon 8+5 on 3,8 prosenttia. Tänään 10+6 se olisi enää 2,1 prosenttia. Silti suhtaudun raskauden jatkumiseen enemmän skeptisin kuin luottavaisin mielin. Puhun edelleen jatkuvasti siinä muodossa, että ”jos saamme vauvan” ja ”jos kaikki menee hyvin”. En suoraansanottuna kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka voivat heti plussan jälkeen suhtautua raskauteen täysin levollisesti ja optimistisesti.

Kävin perjantaina alkuraskauden labroissa ja tänään olen stressannut sitä, etteivät mitkään tulokset näy vieläkään Oma Kannassa vaikka suurimmalla osalla ne tupsahtavat sinne jo samana päivänä. Tiedän, että tämä nyt on ihan typerä asia stressata, mutta oli pakko laittaa sähköisen asioinnin kautta viestiä asiasta. nt-ultra olisi ensi viikon keskiviikkona ja sen odottelu tuntuu helvetin tuskalliselta. Olisin halunnut mennä neuvolaan kuuntelemaan sydämenääniä, mutta sain vakuuteltua itselleni, että se olisi todennäköisesti huono idea. Olen lievästi ylipainoinen, joten olisi ihan mahdollista, että sydänäänet eivät kuuluisi vielä tässä vaiheessa. Se aiheuttaisi vain kahta kauheammin huolta ja nt-ultran odotus olisi tuplasti piinallisempaa.

Mitä sydänääniin tulee, niin tilasin netistä dopplerin, koska ajattelin, että viikot nt-ultran ja rakenneultran välissä ovat varmasti todella pitkiä, kun vauvan liikkeitä ei vielä tunne ja ei voi olla varma siitä, onko siellä mikään enää hengissä. Valitettavasti tilasin sen rahansäästön toivossa toiselta puolelta maailmaa ja saan odotella sitä varmaankin vielä kuun loppuun saakka…

Raskausoireet ovat tässä vaiheessa hieman hälvenneet ja muuttaneet muotoaan, joka on toki omalta osaltaan lisännyt ahdistusta ja stressiä. Pahoinvointi on helpottanut melko paljon vaikka eilen olikin pitkästä aikaa yksi harvoista päivistä, jolloin laatta lensi ihan kaaressa. Rintojen arkuus ja väsymys on myös helpottanut hieman vaikka olenkin edelleen toisina päivinä täysin zombi.

Mietin tosi usein sitä, että jos kaikki sujuu hyvin, milloin pystyn nauttimaan tästä? Milloin todella uskallan ajatella, että meille tulee vauva? En usko, että ahdistus lievittää vielä nt-ultrankaan jälkeen. Ehkä vähän, mutta veikkaan, että suuri osa siitä jatkaa matkaansa vielä rakenneultraan asti. Toivon tosi kovasti, että pystyisin viimeistään silloin nauttimaan tästä ja ajattelemaan, että kaikki tulee menemään hyvin. On tosi raskasta ajatella jatkuvasti pahinta.

4 Replies to “Ahdistus ennen nt-ultraa”

  1. Itselläni ainakin ultrat vei huolen aina vain hetkeksi pois. Vasta kun tunsin liikkeitä päivittäin eli joskus rv 20 jälkeen, pystyin lähes rentoutumaan. Toki sitä ennenkin aina ajoittain, etenkin sen jälkeen kun rv 16 kävin yksityisellä rakenneultrassa ja kaikki oli hyvin. Mutta kyllä se huoli oli aina läsnä jollain tasolla. Laskin aina viikkoja seuraavaan etappiin: milloin vauva yritettäisiin pelastaa, milloin olisi todennäköistä selvitä, milloin olisi todennäköisempää selvitä, milloin ei jäisi enää todennäköisesti vammoja… Raskasta aikaa kirjaimellisesti. Tsemppiä siis kovasti! Meillä myös nuo verikokeiden tulokset sai vasta seuraavalla (rv 16) neuvolakerralla, eli ei Omakannasta eikä ultrassa.

    1. mamimissio says: Vastaa

      Kiitos paljon tsempeistä ja kommentistasi! Itse huomasin saman homman kyllä noiden varhaisultrien jälkeen, että ne tosiaan rauhoittivat mieltä vain muutamiksi päiviksi. Kuulostaa kyllä ihan loogiselta, että mieli rauhoittuu vasta, kun liikkeitä tuntee säännöllisesti ja on tavallaan todisteita siitä, että lapsi todella on hengissä ja voi hyvin. Täytyy itsekin alkaa pohtimaan kävisikö sitä vielä kerran yksityisessä ultrassa juuri tuossa viikon 16 kohdalla, se kuulostaisi ihan hyvältä idealta. Viikkojen 12 ja 20 välillä ehtii kuitenkin vielä tapahtua paljon ja se on pitkä aika odotella.

  2. Itse olin molemmissa raskauksissani yksityisellä ramppaava odottaja;D No,en nyt sentään niin usein siellä käynyt, mutta muutaman ylimääräisen kerran kuitenkin+4D-ultrassa. Rahaa tietysti meni, mutta se oli pieni hinta mielenrauhasta. Omaa jännitystä ennen vauvan liikkeiden tuntemista lievensi myös kotidopleri, jota tuli käytettyä aika ahkerasti myös..Tietysti liikkeet loivat varmuutta ja jos niitä ei tuntenut (omasta mielestäni) tarpeeksi, niin dopleri auttoi tässäkin..Sain stressin myös siitä, kun menin itse analysoimaan verikokeiden arvoja,älä vaan tee sitä!! Joku arvo oli matala tai korkea(en nyt muista) ja sain päähäni tietysti,että nyt on jokin vialla..No ei ollut, google vaan kannattaisi jättää pois näistä asioista..:D

    1. mamimissio says: Vastaa

      Oot ihan oikeassa siinä, että ultrat on kyllä pieni hinta mielenrauhasta. Raskaus on kuitenkin tosi ainutlaatuista aikaa ja suurin osa ihmisistä ei koe sitä elämässään kovin montaa kertaa, niin musta on ihan ok rampata siellä ultrassa vaikka joka viikko jos kukkaro kestää 😀 Kiva kuulla, että dopplerista oli myös apua mielenrauhan tuomisessa, odottelen jo kuumeisesti omaani saapuvaksi. Labratulokset vihdoin pamahtivat Oma Kantaan, kun kyselin niiden perään, mutta multa oli piilotettu nuo kaikki sikiöseulontaan liittyvät arvot, niin en onneksi edes voi googlailla niitä 😀

Vastaa