DPO 7 ja tuntemuksia

Nyt on siis menossa seitsemäs päivä oletetun oviksen jälkeen ja olo on malttamaton. Tokaisin miehelle jo DPO 4, että mulla on sellainen fiilis, että tästä kierrosta tärppäsi. Mulla ei varsinaisesti ollut tuossa vaiheessa mitään konkreettista syytä mun fiiliksille, mutta jotenkin vain sattui olemaan sellainen tunne.

Muutaman päivän ajan mulla on ollut vatsassa erilaisia nippailuja ja olen ollut todella herkkä hajuille. Normaalisti mua ei hetkauta juuri minkäänlainen lemu, mutta viime päivinä olen joko haistellut ihan omiani (eilen suihkusta tullessani haistoin mansikkahillon 🙄) tai joku hyvin miedosti haiseva juttu on aiheuttanut kauheita oloja (oli pakko avata ikkuna, kun keittiössä oli vähän tiskejä).

Turvotus on ollut myös jotain aivan saakelin järkyttävää ja en muista sen olleen viime kierrossa aivan näillä leveleillä. Kiitos koronan, että farkkuja ei oo tarvinnut juurikaan pukea, koska ne eivät kyllä menisi varmaan edes päälle.

En silti halua ruokkia ajatusta raskaudesta ihan liikaa, jotta en putoa sitten korkealta ensi viikonloppuna jos menkat alkavatkin. Jotta saisin piinapäiviksi muuta ajateltavaa ja myös vähän lisää mielenrauhaa itselleni, niin päätin mennä huomenna labroihin. Oon pohtinut aika paljon sitä ovuloinko todella tai onko mun progesteronintuotanto riittävää, joten päätin ottaa Puhdin kautta progesteronin mittauksen ja katsoa sen tuloksen pohjalta, että lähdenkö vielä gynelle vai en.

Jos proge näyttää olevan ok, taidan viivyttää gynelle menoa myöhemmälle kevääseen ja aloittaa Terolutit kierron tukemiseksi aivan kuten terveyskeskuslääkäri silloin suositteli. Mä tosin olen sellainen tuuliviiri, että en olisi yhtään ihmeissäni vaikka gynelle menisin heti jokatapauksessa…

Saako toisten vauvauutisista ahdistua?

En varmasti ole ainoa, jolla on ollut viime aikoina sellainen fiilis, että kaikki on raskaana.

Suuri osa seuraamistani vaikuttajista tuntui jo valmiiksi odottavan kesävauvaa, mutta nyt korona-aikana raskausuutisia on tullut ovista ja ikkunoista. Äitienpäivänä oli useita ilmoituksia ja ilmoitukset ovat jatkuneet myös vielä tällä viikolla. Tuntuu siltä, että osa tyypeistä on oikein odottanut äitienpäivän olevan ohi, jotta oma uutinen ei jää muiden uutisten jalkoihin. Välttelin somea äitienpäivänä ja luulin ”pahimman” olleen jo ohi, mutta lo and behold, viimeisimmät uutiset tulivat tuossa muutama tunti sitten.

Toki vauvauutiset ovat aina ihania ja varmasti suurimmalle osalle niitä elämän suurimpia uutisia ja on luonnollista, että sille omalle erityiselle uutiselle halutaan myös tilaa. Se ei kuitenkaan poista sitä, etteikö näistä julkistuksista olisi heräillyt itselle hieman pettyneitä ja ahdistuneita fiiliksiä ja etteikö jokainen ultrakuva tai söpö 1+1=3 -uutinen aiheuttaisi pientä pistoa sydämessä.

On vaikea olla tuntematta syyllisyyttä siitä, että tuntee jollain tapaa ikäviä fiiliksiä toisten ilouutisista. En tiedä onko se kateutta, katkeruutta vai mitä se on, mutta se tunne tuntuu rumalta. Olen kuitenkin yrittänyt antaa itselleni anteeksi nämä fiilikset, koska lähtökohtaisesti kaikkien tunteiden tunteminen on sallittua. On eri asia missä yhteydessä ja kenelle tunteitaan päättää ilmaista, mutta omassa sydämessään saa tuntea mitä haluaa. Toki yritän myös tietoisesti ajatella positiivisesti ikävien fiilisten iskiessä, koska en missään nimessä halua velloa omissa epäreiluuden tunteessa, koska se ei hyödytä minua millään tavalla.

Täytyy myös aina pitää mielessä se, että koskaan ei voi tietää millaisen taipaleen kukakin nainen tai pariskunta on käynyt läpi päästäkseen siihen pisteeseen, että on ilouutisia kerrottavana. Keskenmenoista tai vaikeuksista liittyen raskautumiseen ei juuri koskaan puhuta ennen kuin pulla on uunissa ja niin pitkällä, että komplikaatioiden todennäköisyys on hyvin pieni. Hyvin moni ei puhu niistä asioista edes silloin. Siksi positiivisten uutisten tulvassa onkin helppo ahdistua siitä, että kaikki muut raskautuu puolivahingossa samalla kun itse jännittää sitä, että onnistuuko koskaan.

Nostan hattua kaikille niille naisille, jotka puhuvat menetyksestään sen sattuessa eivätkä jää odottamaan onnistunutta raskautta, jotta uskaltavat kertoa asiasta. Se vaatii uskomattoman paljon rohkeutta ja olenkin hieman pettynyt itseeni, etten ole pystynyt samaan. Tuntuu pahalta joutua myöntämään epäonnistuneensa (koska siltä se tuntuu) ja samalla todeta, että ei ole onnistunut vieläkään. Eihän kukaan halua myöntää tappiota jos suuntaa parempaan ei ole tiedossa vaan ainut asia mikä on jäljellä, on epävarmuus.

Pelkuruudestani huolimatta olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että jos joskus onnellisesti alan odottamaan ja pääsen ensimmäisen kolmanneksen yli, aion raskaudesta kertoessani tehdä sen jollain tapaa selväksi, että tie ei ole ollut helpoin. Vaikka en pystynytkään kertomaan menetyksestä siinä hetkessä (enkä vieläkään), haluan kuitenkin antaa jotain vertaistukea ja toivoa heille, jotka mahdollisesti joutuvat kokemaan saman.

Yritetään muistaa, että kaikki tunteet on sallittuja. Jos muut onnistuvat ja itseltä raskaaksi tuleminen ei vain tunnu luonnistuvan, on kateuden ja epäreiluuden fiilikset täysin ok ja erittäin inhimillisiä. Vaarallista on ainoastaan se, jos siihen paskaan jää vellomaan.

P*******n naistenvaivat

Eilisen ovisplussan myötä tuli myös jotain muuta, nimittäin orastava hiivatulehdus. Minkä hemmetin takia sen piti tulla juuri nyt ovisaikaan? Joo, tiedän, että oviksen aikaan kehon immuunijärjestelmä on ilmeisesti hieman pinteessä ja keho on todennäköisempi vastaanottamaan erilaisia tulehduksia, mutta silti. Mulla ei (luojan kiitos) ole näitä vaivoja usein, mutta olisi tämäkin kerta nyt saanut jäädä välistä.

Kävin hakemassa eilen apteekista flukonatsolikapselin ja toivon, että tämä orastava helvetti hoitaa itsensä pois parissa päivässä. Tänään olo on jo lähes normaali, joten hyvältä vaikuttaa! Nämä tuntemukset tulivat onneksi vasta eilen illalla, joten sänkyhommeleihin tämä ei tällä erää vaikuttanut millään tavalla. En kuitenkaan bongannut ovislimoja missään vaiheessa ja veikkaan ettei toosa muutenkaan ole siittiöystävällisimmillään tuossa tilassa, joten pahoin pelkään tämän kierron menneen harakoille vaikka peitto heiluikin.

Ovistestin viivakin haaleni tänään hieman eilisestä huipusta ja aamulämmöt ylittivät mulle maagisen 36 asteen rajan, joka yleensä tarkoittaa luteaalivaiheen puolelle siirtymistä. Nukuin tosin viime yön todella surkeasti, joten sekin on osaltaan voinut vaikuttaa aamulämpöjen nousuun. Tunsin myös eilisiltana vasemmalla puolella ihan hentoista kramppailua, jollaista ei ole ollut lainkaan alkukierron aikana. Ehkä se viittasi ovikseen? Anywho, epäilen kuitenkin oviksen nyt olleen oikeasti tässä ja en usko, että edellisen kierron kaltainen hämyovis toistuu.

Vaikka mua ottaa todella rankasti päähän se, että uskon tämän kierron menneen nyt hukkaan, olen silti tosi iloinen siitä jos tämä kierto nyt jää lyhyemmäksi kuin edellinen. Natural cycles ennusti muuten ovulaation päivälleen oikein vaikka olinkin asiasta kovin skeptinen. En tiedä mistä ihmeestä se pystyi päättelemään, että tämä kierto olisi lyhyempi kuin edellinen 🤷‍♀️ Jos sovellus jatkaa oikeaa arvailuaan, tämä kierto jäisi 38-päiväiseksi joka olisi ihan superjuttu. Seuraavaa kiertoa se ennustaa vieläkin lyhyemmäksi, mutta hoidetaan nyt ensin tämä kierto alta pois 😄

Yllättävä ovulaatioplussa

Kirjoitin toissapäivänä ärsyyntymisestäni oviksen poissaoloon. Perjantai oli muutenkin tosi rankka päivä, koska päässä pyöri poikkeuksellisen paljon omaan kiertoon liittyvä ahdistus ja epätoivo siitä, että tuleeko tästä ikinä mitään. Puhuttiin myös miehen kanssa aika paljon asiasta ja siitä, miten haluaisimme edetä yrityksessä.

Samana iltana menin ystäväni luo, jossa nautin melko reippaasti alkoholia ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Olin koko eilisen lauantain aika kaameassa krapulassa ja muistin harvinaisen nopeasti, että miksi alkoholia ei tule enää juurikaan juotua 😄 Luonnollisesti ovistestin tekeminen aamulla jäi välistä, koska yritin keskittyä pysymään hengissä. Iltapäivällä ajattelin, että no, eipä tää olo tästä voi ainakaan pahemmaksi mennä, joten tehdään testi.

Yllätys oli suuri, kun testiin pätkähti tasavahvat viivat. Vertailuna ylhäällä edellisen päivän testi, joka ei näytä mitään merkkejä oviksesta.

Kp 20 & 21

Aikaisemman kierron aikana sain tuollaisen tasavahvan testin vaikka ovis ei vielä tullutkaan, joten halusin testata uudelleen tänä aamuna toivoen, että saisin räikeän testiviivan.

Kp 22

No, sieltähän se tuli! Nyt täytyy vain toivoa, että tämä todella olisi se ihan oikea ovulaatio eikä kierto tästä enää pitenisi. Jos tämä on nyt se, kierrosta tulee alle 40-päiväinen, joka on edistystä edelliseen kiertoon nähden. Aion tikutella vielä todennäköisesti muutaman päivän ajan, jotta näen viivan haalenemisen. Edellinen ovis kun olisi mennyt ihan ohi jos olisin lopettanut ekaan positiiviseen tulokseen.

En aio kuitenkaan perua viikon päästä olevaa gynen aikaa vaan haluan selvittää, ovuloinko ihan todella, koska viimeinen kierto oli sen verran hämmentävä. Mutta jännää, ehkä tässä jotain alkaa oikeasti tapahtumaan. Toivon erittäin syvästi, että ensi vuonna pääsen itsekin viettämään äitienpäivää ❤️

Missä olet ovulaatio?

Kp 20 ja olen nyt kussut liki kaksi pakettia negatiivisia ovistikkuja. Aloitin tikuttelemaan jo joskus kp 9 tienoilla ihan siinä toivossa, että kierto olisikin lyhyempi tällä kertaa ja en missaisi ovista. Vuosisadan vitsi.

Puhelin on täynnä erilaisia kuukautisäppejä ja yhteen kirjataan ylös aamulämpöjä, toiseen kohdun asentoa ja kolmanteen limoja. No ei nyt sentään ihan kirjaimellisesti noin, but you know the drill. Olen lataillut niitä nyt kasapäin ihan mielenkiinnosta, koska haluan nähdä miten oviksen ennustus toimii.

Ovia on aivan hanurista, se heittelee ovista ihan miten sattuu ja nyt appin mielestä se on mennyt jo. Premom vaihtelee kummallisesti oviksen paikkaa, joinakin päivinä se näyttää, että ovis meni jo ja toisina ennustaa sen olevan tulossa. Nyt tosin Premom on tyytynyt jo parin päivän ajan siihen, että ovis olisi kp 26. Fertility friendistä loppui ilmainen VIP, joten se ei ennusta mitään. En tiedä miksi minulla edes enää on se. Flo on myös ihan hanurista, sekin ennusti oviksen jo menneen. Natural cycles on uusin kokeiltava, joka ennustaa oviksen maanantaille, eli kp 23.

Oma arvaukseni menee ensi viikon loppupuolelle, eli kp 26-28. Ei varmaan tarvitse erikseen mainita, että olen AIVAN LOPPU omiin kiertoihini. Mulla hajoaa pää sen kanssa, että ovis tapahtuu hyvällä säkällä reilun 40 päivän välein. En vaan voi olla ajattelematta, että jossainhan on oltava vikaa. Varasin siis ajan gynelle puolentoista viikon päähän. Aika taisi olla muistaakseni kp 30, eli jos jostain Jumalan armosta satun ovuloimaan suunnilleen viime kierron aikoihin, se ehkä olisi nähtävissä ultrassa. Labroista sen nyt ainakin pystyisi toteamaan, joten täytyy toivoa, että ovis jossakin näkyisi.

Olen myös alkanut epäilemään voisiko mulla olla PCOS, koska siihen viittaavia oireita on ilmaantunut ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Karvoja kasvaa vähän väärissä paikoissa (ei tosin paljoa, mutta en mä ennen ole joutunut sheivaamaan vatsaani) ja olen lihonut talven aikana vaikkei mikään ole muuttunut. Painonpudotus on ollut myös aikaisempaan nähden todella hidasta ja haastavaa. Mietin myös sitä, että kierukkaa poistaessa gyne sanoi AFC-lukemani olevan 40. Se on aika paljon ja mitä olen googlaillut (koska googlehan tietää parhaiten 🙄) niin tuollaisia arvoja on juurikin PCOSia sairastavilla. Noh, enää puolitoista viikkoa odotusta ja sitten toivottavasti olen vähän viisaampi asian suhteen. Toivon, että ainakin epäily PCOSista saataisiin varmistettua tai poissuljettua, jotta siitä ei tarvitsisi stressata.

Tänään ajattelin pitkästä aikaa tavata ystävää ja juoda viiniä muutaman lasillisen. Tauko omista ajatuksista tulee erittäin tarpeeseen.