Raskausoireet ennen plussaa

Nyt tuli tehtyä kunnon hakukoneystävällinen otsikko, mutta tämä aihe kiinnostaa niin paljon kaikkia raskaaksi haluavia, että on pakko kirjoitella omista tuntemuksista. En edes tiedä, kuinka monta kertaa vannoin etten enää piinapäivinä googlettele mitään raskausoireita, mutta päädyin kuitenkin naputtelemaan googleen joko otsikon mukaisen tekstin tai ”raskausoireet dpo xyz”. Sama juttu oli raskaustestien kanssa. Vannoin, että teen testin aikaisintaan päivää ennen menkkojen alkamista ja kuitenkin jaksoin odotella enemmillään dpo 10 saakka.

Plussakierto oli siitä poikkeuksellinen, että siinä ei ollut oikeastaan mitään ihan kamalan poikkeuksellista. Oireet ennen plussaa eivät siis olleet juuri normaaleja luteaalivaiheen fiiliksiä kummoisempia. Alla kuitenkin listaa siitä, millaisia fiiliksiä tärppikierrossa oli.

DPO 0-7

  • Helvetillinen väsymys. Tää on mulle siis luteaalivaiheessa muutenkin ihan normaalia, mutta myös raskauskierrossa oli todella kova väsymys. Kiitos koronan ja etätyöpakon, kaatuminen sänkyyn kesken työpäivän oli mahdollista. Lähes jokainen päivä oli pakko käyttää kahvitauko sängyssä makoillen.
  • Jäätävä turvotus. Varsinkin dpo 7 eteenpäin se alkoi olemaan tosi häiritsevää ja jälleen kerran thanks corona, farkkuja ei onneksi tarvinnut vetää jalkaan.
  • Jano. Koko ajan.
  • Uupuminen rasituksessa. Ainut urheilu johon pystyin, oli rauhalliset kävelylenkit. Ajatuskin mistään muusta tuntui ihan mahdottomalta.

DPO 8

  • Yöheräilyt. DPO 8 alkoi yöheräilyt, jotka ovat jatkuneet poikkeuksetta tähän päivään saakka. Olen aina ollut todella aamu-uninen ihminen ja herätys ennen herätyskelloa on ollut erittäin harvinaista. Kun heräsin dpo 8 sunnuntaiaamuna kello 6:50, tiesin, että jotain on nyt vialla. Siitä lähtien olen herännyt joka ikinen aamu vähintään puoli tuntia ennen herätystä vaikka yöunet olisivatkin jääneet todella lyhyiksi.

DPO 10

  • Tuhruvuoto. Dpo 10 tuli todella, todella kevyt ruskea tuhru paperiin seksin jälkeen. Epäilen, että tää oli kiinnittymisvuotoa. Mulla ei ollut kiinnittymisvuotoa ollenkaan edellisessä raskaudessa, mutta tää vaikutti vähän siltä.

DPO 11 & 12

  • Vatsakipu. Vatsassa alkoi tuntua aika kovia tosi satunnaisia kipukramppeja, jotka ei liity mun normaaliin kuukautiskiertoon. Samanlaisia kipuja oli myös edellisessä raskaudessa (tosin vasta plussan jälkeen), joten tässä kohtaa fiilis tärpistä oli jo aika varma.
  • Nännien kipeytyminen. Mulla ei ole normikierrossa ollut juuri koskaan nännit kipeät, joten tää oli myös aika selkeä merkki.

Muita oireita tämän jälkeen ei ole tullut lievää pahoinvointia lukuunottamatta. Jännityksellä odotan milloin alkaa edellisessä raskaudessa ollut sykkeiden nousu, se oli aika kauheaa 😅

Ajanvaraus raskauden sijainnin varmistamiseen

Aikaisemman keskenmenon (ja muutenkin vähän hämärän raskauden vuoksi) olin saanut ohjeistuksen varata seuraavassa raskaudessa ajan Naistenklinikan polille raskauden sijainnin varmistamista varten. En muistanut yhtään milloin tuo ultra olisi pitänyt tehdä eikä omakannassakaan lukenut mitään, joten soittelin aikaa jo tänään.

Toisilla on ollut todella aikaisin noita sijainnin varmistamisia, jopa viikolla viisi. Toivon kovasti, että he eivät ehdottaisi aikaa tälle viikolle ja onneksi sieltä heti kerrottiinkin, että heillä on tapana tulla näihin viikolla seitsemän. Varasin ajan viikolle 6+6, jolloin toivottavasti jo sykekin olisi nähtävissä. Koronan vuoksi ultraan pitää tulla valitettavasti yksin, joten mies ei pääse mukaan tarkistamaan tilannetta. Olen toisaalta tästä todella helpottunut, koska olisin halunnut mennä muutenkin ensimmäiseen ultraan yksin. Jos mies olisi saanut tulla mukaan en tietenkään olisi sitä häneltä kieltänyt, mutta jotenkin tämä tuntuu näin mukavammalta.

Mikäli uutiset olisivatkin huonoja, haluaisin jostain syystä vastaanottaa ne yksin. En tiedä mistä tämä oikeastaan johtuu, mutta luulen, että jotenkin pysyn paremmin kasassa jos joudun käsittelemään ensijärkytyksen yksin. Sama oli viime raskauden kanssa. Huonot uutiset saatuani jouduin suhtautumaan niihin kylmän rauhallisesti, jotta pääsen kotiin asti. Siellä sitten hajosinkin ihan täysin. Jos mies olisi ollut mukana, olisin varmasti hajonnut jo vastaanotolla ihan täysin ja sitä en missään nimessä olisi halunnut. Jostain syystä suru-uutisia vastaanottaessa haluan olla ihan hetken aikaa yksin, ennen kuin pystyn vastaanottamaan lohdutusta tai suremaan menetystä jonkun toisen kanssa. En pitkänkään pohtimisenkaan jälkeen ole päässyt ihan täysin kärryille tämän fiiliksen todellisesta alkuperästä, mutta joku tunnelukko mulla tämän asian suhteen on.

Toivottavasti suru-uutisia ei kuitenkaan tällä kertaa tarvitse käsitellä, vaan kaikki menisi hienosti! Olen yrittänyt olla optimistinen ja keskittyä siihen, että paljon suuremmalla todennäköisyydellä kaikki tulee menemään kuitenkin hienosti. Varasin jo varhaisultra-ajan myös yksityiseltä juhannusviikon keskiviikolle, jolloin viikkoja olisi mittarissa 7+5. Tällöin myös mies pääsisi mukaan katsomaan pienen papusen sykettä. Voi toki olla, että mikäli kaikki on ok Naistenklinikan ultrassa, siirrän tuota aikaa hieman pidemmälle. Mies ehdottomasti siis haluaa päästä ultraan mahdollisimman nopeasti, joten hänen vuokseen menisimme käymään yksityisellä noin pian NKL:n ultran jälkeen. Täytyy toivoa, että rakenneultran aikoihin pahimmat koronasäädökset olisivat jo poistuneet ja päästäisiin sinne yhdessä.

Yllätysplussa

Huhhuh. Mistä sitä aloittaisi? Oon vieläkin jotenkin ihan järkyttynyt tästä.

Testailin jo joskus dpo 10 aikoihin ensimmäisen kerran, mutta en saanut silloin One Stepin liuskaan yhtään mitään. Dpo 12 tein uudelleen samaisen One Stepin liuskatestin. Testissä oli (ehkä ainoastaan mielikuvitusta käyttäen) hyvin hyvin haalea harmaa viivan raja yläreunassa. Siitä oli täysin mahdoton saada minkäänlaista kuvaa ja kuittasinkin tuon testin viivanpaikaksi.

Dpo 13 tein One Stepin puikkotestin aamupissasta ja näin testissä todella haalean, mutta hieman punertavan viivan. Viiva näkyi hyvin oikeastaan vasta sen jälkeen, kun olin innostuksissani purkanut testin atomeiksi. Purskahdin itkuun, kun tajusin, että tämä ei varmaankaan ole viivanpaikka. Yritin sitten kasata itseäni töitä varten ja koko työpäivä menikin aika järkyttyneissä ja jännittyneissä fiiliksissä.

Duunin jälkeen oli pakko lähteä apteekkiin ostamaan lisää testejä ja ainoat testit joita siellä oli, oli apteekin omia ultria. Ostin kahden testin paketin ja parin tunnin pidätyksellä sain selvästi jo kuvaankin saatavan viivan.

Apteekin Ultralla saatu viiva

Tämän jälkeen homma alkoi oikeasti upota tajuntaani. Säästelin digiä tälle aamulle (dpo 14) ja siihen se odotettu sana tuli. Raskaana.

Kirjoitan ajatuksistani lisää hieman myöhemmin, kunhan olen saanut niitä vähän jäsenneltyä. Toivon nyt vain enemmän kuin mitään muuta sitä, että pieni möykky jaksaa pysyä kiinni ❤️

Progesteronilabrojen tulokset

Kävin siis oletettuna dpo kasina mittauttamassa progesteroniarvot Puhdissa. On vähän epäselvää, mikä nyt oikeasti oli se mun ovispäivä, koska testi oli positiivinen 9.5. mutta räikeän positiivinen vasta 10.5. Toisaalta 10.5. mun aamulämmöt olivat jo nousseet (enkä tietenkään mitannut lämpöjä 9.5.), joka indikoisi sitä, että ovis oli jo 9.5. No anywho, lasken oviksen tapahtuneen tuolloin 10.5.

Progesteroniarvojen mittaus oli todella edullista, ainoastaan 23,95! Yhdellä simppelillä labrakokeella voi saada selville, sen onko ovulaation kanssa jotain häikkää vai toimiiko kaikki kuin junan vessa. Yhdestä heikosta tuloksesta ei toki voi päätellä vielä tarpeeksi, vaan useimmiten suositellaan kolmea perättäistä progesteronimittausta, joiden yhteenlasketun arvon tulisi ylittää tietty viitearvo. Jos progearvo on jo yhdellä labramittauksella hyvä, ei useita labroja välttämättä tarvita.

Normaaleja progearvoja selvitellessäni minua yllätti se, kuinka paljon viitearvojen rajat vaihtelivat! Olen kuullut useasta paikasta, että jos progesteroniarvo on yli 8, on se riittävä. Toisaalla taas kerrotaan, että vasta luku 15 tai 20 osoittaisi sitä, että keltarauhasen toiminta on riittävää raskauden ylläpitämiseen. Puhdin viitearvoissa normaali luteaalivaiheen arvo oli minimissään 8,58.

Seuraavana päivänä labroista sain Puhdilta tekstarin, että labratulokseni ovat valmiina. Kauhunsekaisin tuntein kirjauduin heidän palveluunsa ja avasin raportin. Olin täysin valmistautunut johonkin suhteellisen surkeaan arvoon ja olinkin mätkähtää pyllylleni, kun arvo oli 39,51! Siis sehän on ihan loistava! Pikku happy dance taisi irrota labratuloksia lukiessani ja olin niin tajuttoman helpottunut, että arvo oli noinkin hyvä.

Oli pakko piirtää söpö sydän, koska olin NIIN happy ❤️

Itse epäilin siis häikkää oviksen kanssa, koska sain eräässä kierrossa useita positiivisia ovistestejä kahden viikon aikana. Käytin siis tätä testiä osviittana siihen, kannattaako minun mennä välittömästi gynelle vai yrittää rauhassa vielä jonkin aikaa. Mielestäni omatoiminen progearvon mittaus soveltuu juuri tällaiseen tarkoitukseen, koska se antaa parhaimmillaan hieman mielenrauhaa ja samalla säästää rahaa. Jos tuloksien omatoiminen tulkinta arveluttaa (en toki myöskään kannusta ketään googlelääkäriksi), voi Puhdista ostaa 49 eurolla lääkäriajan, jossa lääkäri tulkitsee tulokset sinulle.

Itselle jäi tosi positiivinen fiilis sekä palvelusta, että toki myös tuloksista. Tämä oli ehdottomasti 24 euron arvoinen tieto ja voinkin lämpimästi suositella progemnittausta kaikille, joita ovisasiat arveluttavat 🙂

Miksi rennosti ottaminen yritysaikana on niin vaikeaa?

Ihan ensimmäiseksi päivitystä! Tänään on DPO 9 ja ainakin nyt aamulla on tuntunut suhteellisen oireettomalta. Pahin turvotus ja nippailut ovat kadonneet, mutta aamun kävelylenkillä tosin hengästytti yllättävän paljon. Tissit ovat myös kipeytyneet tänään hieman, mutta sama juttu oli viime kierrossakin luteaalivaiheen loppupuolella. Lämmöt ovat pysyneet onneksi vielä tänään koholla, koska viime kierrossa ne tipahtivat jo DPO 9 vaikka tuhru alkoi vasta DPO 14. Progesteronitestin tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta niiden pitäisi ilmaantua Puhtiin tämän päivän aikana.

Alkukierron vahvoista ”nyt me onnistutaan”-fiiliksistä huolimatta olen taas alkanut pikkuhiljaa valmistelemaan itseäni pettymystä varten. Olen myös tässä viime päivinä pohtinut sitä, että miksi on niin helkkarin hankalaa ottaa rennosti yritysaikana? Mietin tässä, että pitäisikö seuraava kierto olla täysin tikuttamatta ja mittailematta mitään, jotta mieli saisi vähän rauhoittua. Toisaalta olen niin analyyttinen ja faktoista tykkäävä ihminen, että en tiedä stressaisiko minua enemmän se, että en tiedä mitä kropassani tapahtuu.

Jos seksiä harrastaa suunnilleen joka toinen päivä aina menkkojen loppumisesta niiden alkuun, niin todennäköisyys raskaudelle on lähestulkoon sama, vaikka sitä ovista tikuttelisi ja asiasta stressaisi. Ihan rehellisyyden nimissä on pakko tosin myöntää, että en tiedä tulisiko sitä stressattua sitten siitä, että seksiä on harrastettava joka toinen päivä. Vaikka se kivaa onkin, niin varsinkin tässä korona-aikana lökäreissä möllöttäessä ei tunne itseään kyllä kovin seksikkääksi… 😄 Ehkä mieluiten otan sen stressin ainoastaan ovisviikkona ja sitten loppuajan kuusta saa harrastaa seksiä stressittömämmin.

Varsinkin, kun kierto nyt on ollut mitä on, niin haluan ehkä olla vielä ainakin hetken aikaa kartalla siitä, että lyheneekö kierto tästä vielä vai pysyykö samana. Haluaisin myös ensi kierrossa kokeilla niitä Teroja, mikäli progearvo on yhtään alakanttiin. Ne kuitenkin toimivat viime tärppikerralla!

Näistä syistä en ehkä vielä ensi kiertoon ota täysin mittaamatonta taktiikkaa, mutta mikäli tämä homma vielä pitenee, niin todennäköisesti jossain kohtaa on pakko ottaa pieni paussi. Veikkaisin, että hyvä paussin paikka olisi varmaan ensi kierrosta seuraava. Olisi mukavaa yrittää olla ainakin osa kesästä stressaamatta asiasta ja vain nauttia. Tuossa kierrossa piinapäivät kylläkin osuu sopivasti kesälomaviikolle 😅