Kiinnittymisdippi?

Eilen kilahti mittariin DPO5 ja aamulämmöt tipahtivat 36,0 asteesta 35,7 asteeseen. Oviksen jälkeiset päivät ovat olleet aika tahmeita, mutta eilen juoksulenkki kulki ihan kohtuullisesti ja energiaa oli enemmän kuin aikaisemmin. Tänään lämmöt nousivat 36,2 asteeseen ja heti herättyäni oli taas hieman flunssainen olo. Iltapäivälle suunniteltu kotitreeni vaihtuikin sohvalla röhnötykseen ja viinilasiin, mutta onneksi sentään lounasaikaan tuli tehtyä pieni kävely.

Eilinen dippi aamulämmöissä mietityttää ja nyt jännäänkin, että pysyvätkö lämmöt korkealla loppukierron ajan. Kiinnittyminen olisi kyllä todella aikaisessa mikäli se olisi eilen tapahtunut, mutta toisaalta tämä kiertokin on ollut niin sekava, että en olisi yhtään yllättynyt jos ovis tikutuksesta huolimatta olisikin tapahtunut oletettua aiemmin.

Itse en halua elätellä mitään toiveita tämän kierron suhteen, joten uskoni kiinnittymiseen ei ole kovin korkealla. Toki joku pieni toivo elää tahtomattakin, koska plussa olisi tietysti maailman hienoin ja toivotuin asia. En vaan yksinkertaisesti halua enkä jaksa enää pettyä. Maailman pisin keskenmeno oli yhtä pettymystä viikko toisensa jälkeen ja enempää sellaista en millään haluaisi kokea.

Olisin kuitenkin jollain tapaa kiitollinen myös menkoistakin (jos ne ilmaantuisivat ”ajallaan” viikon päästä eikä joskus kesällä), koska kunnollisia sellaisia minulla ei ole ollut lainkaan kierukan poiston jälkeen. Tietäisinpähän ainakin sen, että kroppa taas toimii.

Mies on tosin varma siitä, että tästä kierrosta tärppää. Voi kuinka haluaisin, että hänen aavistuksensa osuisi oikeaan…

Vastaa