Kummallisia välivuotoja

Mitä helvettiä nyt?

Kuten edelliseen postaukseen kirjoitinkin, CD17-18 tuli hyvin haaleaa ruskeaa vuotoa, kun kokeilin sormilla kohdun asentoa. Paperiin asti sitä ei kuitenkaan päätynyt. CD19, eli oletettu ovispäivä oli vuodoton, mutta CD20-21 tuli taas jälleen kerran hieman ruskeaa vuotoa (nyt hieman enemmän kuin aiemmin, mutta ei kuitenkaan housuihin asti vaan ainoastaan pyyhkiessä). EIlen, CD22, vuoto oli kirkkaamman punaista ja sitä tuli pieni määrä pönttöönkin asti.

Eilisessä vuodossa tuli myös ihan minimaalinen määrä hyytymää, joten en jaksa uskoa, että kyse olisi ovulaatiovuodosta. Edellisessä, raskauteen johtaneessa kierrossa, ovisvuoto oli myös superhaaleaa, eikä suinkaan kirkasta verta.

Fiilis on siis jälleen kerran aika sekava ja rehellisesti sanottuna en ymmärrä, että mitä hemmettiä mun kroppa tällä kertaa yrittää. Ehkä se on edelleen sekaisin keskenmenon jäljiltä, mutta siitä on kuitenkin aikaa jo melkein NELJÄ KUUKAUTTA, joten olisi melko toivottavaa, että kierto hakisi viimein paikkansa.

Ovistikkupornoa

Jumalattoman pitkässä keskenmenossa oli puolensa vaikkei sitä uskoisi. Nimittäin se, että loputon kusitikkujen tutkinta loisti poissaolollaan. Reissusta palattuani aloin tikuttamaan ovulaatiota ja tikutuksen tulos on alapuolella. Se on hieman hämmentävä ja turhauttava.

Tikutus CD12-20 (tikut 4&5 on samalta päivältä)

Näitä kuivuineita tikkuja tiiraillessa omaan silmään näyttää siltä, että CD 18-19 olisivat tummimmat. Varsinaista positiivista ovistestiä en ole koskaan saanut (paitsi raskaana), joten en sellaista tavoittelekaan. Suunnilleen yhtä tummat viivat saa riittää.

Näin ”tuoreeltaan” CD 18 näyttäisi vievän voiton vaikka kuva hieman muita tummempi onkin.

Meinasi iskeä jo pieni epätoivo, kun päivä toisensa jälkeen tikut näyttivät melko samalta ja eivät juurikaan lähteneet tummenemaan. CD18 mulla oli melko vahvoja vatsanippailuja ja muita tuntemuksia, jotka jatkuivat vielä eiliseen (CD19), joten uskoisin, että ovis tapahtui näiden kahden päivän aikana. CD17-18 kohtua kokeiltaessa sormiin jäi myös hyvin haaleaa ruskeaa vuotoa, joka oli oviksen merkki myös raskauteen johtaneessa kierrossa. Tämän päivän tikku oli myös jo selkeästi edellispäiviä haaleampi, joten toivoisin, että ovulaatio on ohi.

Aion kuitenkin vielä tikutella ainakin pari päivää, jotta viiva varmasti lähtee haalenemaan. Olisin muuten testaillut digitestillä, mutta ilmeisesti oma Clearbluen digiovistestilaite oli päättänyt hajota ja ei tulkinnut testejä lainkaan. Sen verran epäuskoinen olen tämän kierron tärpistä, että laitoin Kotitestistä tilaukseen uuden laitteen, 21 kpl ovitestiliuskoja ja muutaman raskaustestin.

Nyt ei auta muu kuin jäädä jännittelemään 🙂

Babyless babymoon

Reissu on ohi ja voin ilokseni todeta, että se teki erittäin hyvää. Tuli käveltyä käsittämättömät määrät (vajaassa viikossa 92 kilometriä!) ja nähtyä paljon upeita paikkoja. Onneksi koronavirus ei ollut vielä vallannut New Yorkia ja tulimmekin sieltä pois juuri hyvään aikaan, paluulennon aikana nimittäin Trump ilmoitti rajojen sulkemisesta.

Kaikki söpöt vauvanvaatteet ja -kengät osuivat silmiini jokaisessa kaupassa ja olisin kovasti halunut ostaa söpöt sushikengät varastoon. Tuollainen pieni hankinta jotenkin herättelisi toivoa ja palauttaisi uskoa siihen, että joskus mekin vielä onnistutaan. Samalla se olisi kuitenkin jatkuva muistutus siitä, että mitään ei vieläkään ole tapahtunut. Kengät saivat siis jäädä kauppaan odottelemaan ostajaansa.

Oli ihanaa huomata, miten hyvin sai nollattua päänsä kaikesta työrintamalla sattuneesta skeidasta ja tästä keskenmenofarssista vain sillä, että oli jatkuvasti niin paljon tekemistä ja ihmeteltävää. Voin rehellisesti sanoa, etten viikon aikana stressannut kertaakaan mistään turhasta ja se on minulle erittäin poikkeuksellista. Pystyin elämään hetkessä ja nauttimaan yhteisestä ajasta, jota olimme molemmat odottaneet todella kovasti.

No pregnancy announcements here…

Ainut reissua hieman ”varjostanut” asia oli se, että sain jostain syystä raskausoireita juuri lähtöä edeltävänä päivänä. Oireet täsmäsivät täysin keskenmenneen raskauden oireiden kanssa (poislukien rintojen arkuus, sitä ei nyt ollut) ja ehdinkin jo elättelemään toivoa uudesta tärpistä vaikka uskoinkin, että rintojen arkuuden puuttuminen viittasi johonkin muuhun. Olin pakannut mukaan yhden testin, joka kuitenkin näytti edellisen haamuviivan jälkeen tyylipuhdasta negatiivista. Olo oli ristiriitainen, pettynyt, mutta samalla silti helpottunut.

Suureksi yllätykseksi maanantaina 9.3. mulla alkoi vuoto. Vuoto kesti muistaakseni viitisen päivää ja välissä oli yksi oikeastaan täysin vuodoton päivä. En tiedä voiko tuota vuotoa oikeastaan edes sanoa vuodoksi, koska taisin käyttää yhden ainoan tamponin viiden päivän aikana, senkin heti maanantaina. Pyyhkiessä vuoto vaikutti melko runsaalta, mutta housuihin asti sitä päätyi hyvin vähän. Ehkä nämä sitten olivat ne kauan kaivatut kuukautiset?

Virallisesti loppuunkäsitelty keskenmeno

Kävin jälleen tiistaina hcg-mittauksessa ja tällä kertaa tulos oli 5,8. Se ei edelleenkään ole negatiivinen (eli <5), mutta mittaukset kuulemma lopetetaan tähän. Tein vielä huvikseni raskaustestin tänään ja sain siihen edelleen hyvin, hyvin haalean viivan, joka näkyi kirkaassa päivänvalossa. Testi ei ollut edes herkkä (25 mIU), joten ilmeisesti haamuviivoja voi saada aikaiseksi hyvinkin matalilla hcg-arvoilla.

Olen melko helpottunut siitä, että mittaukset lopetettiin, mutta samalla harmittaa, että en saa ”virallisesti” negatiivista mittaustulosta. En tosin olisi voinut jatkaakaan mittauksia enää, koska olen huomenna matkustamassa viikoksi New Yorkiin. Tämän matkan piti olla ”babymoon”, eli viimeinen ulkomaanmatkamme ennen lapsen syntymää, kesällä kun emme todennäköisesti voi juuri matkustella molempien työtilanteen vuoksi. Fiilikset lähdöstä on todella ristiriitaiset ja lähes joka ilta on iskenyt sellainen fiilis, etten halua lähteä. Toisaalta tiedän, että pieni irtiotto olisi juuri se asia, jota me molemmat kaikkien vastoinkäymisten jälkeen tarvitsemme. Olin jo mielessäni kuvitellut sen, että paljastamme raskauden jollakin ihanalla Top of the Rockissa otetulla kuvalla, mutta se jää nyt tällä erää pelkäksi haaveeksi.

Kiertopäivä kahdeksankymmentäkaksi

Viimeiset viikot on olleet tosi raskaita. Elämän pitää jatkua ja keskenmenossa ei voi velloa ikuisuuksiin, mutta sen venyessä kaksitoistaviikkoiseksi alkaa usko olemaan aika lopussa. Olen nyt menettänyt tätä vauvaa kaksi kertaa kauemmin kuin sain häntä kantaa.

Jos uskoisin Jumalaan, pitäisin tätä silkkana vittuiluna.

Hcg oli viime tiistain mittauksessa 7,jotain. Sen lasku on hidastunut huomattavasti viime viikkojen aikana ja onkin siinä ja siinä, onko se ensi tiistain mittauksessa jo alle viisi, joka tulkitaan negatiiviseksi. Toivoisin todella niin, koska olen lähdössä keskiviikkona reissuun ja en haluaisi viettää matkan alkupäätä musertuen taas täysin huonoista uutisista. Jokainen viikko olen elätellyt toivoa, että tulos olisi viimein negatiivinen. Jokainen keskiviikko olen kuitenkin hajonnut taas tuhansiksi palasiksi, koska kehoni ei osaa päästää tästä ihmisalusta irti.

On ollut todella vaikeaa yrittää päästä tästä lopullisesti yli, koska kroppani on edelleen ”raskaana”. Joka keskiviikko olen palannut siihen todellisuuteen, että menetän edelleen lasta. Olen onneksi aloittanut uudessa, mukavassa työssä kaksi viikkoa sitten, ja se on ollut jonkinlainen lifeline minulle. Olen saanut muuta ajateltavaa ja uusia, opittavia asioita, eikä minulla ole ollut aikaa murehtia tätä. Tosin silti olen kumpanakin keskiviikkoiltapäivänä sulkeutunut hetkeksi vessaan keräilemään itseäni, koska pettymys on tuntunut edelleen hämmentävän valtavalta. Toivon, että seuraava keskiviikko olisi viimein poikkeus.